Joskus jotkin asiat jäävät hautumaan.
Kävimme moottoripyörä ajelulla vuonna 2010 heinäkuussa.
Päädyimme silloin Nikuvikeniin. Siellä venekerholle, josta saimme hyväksi onneksemme vuokrattua veneen. Enää ei ole siellä tuollaista mahdollisuutta, kuin silloin. Pakkasimme kamppeet ja kypärät veneeseen iloisin mielin.
Meillä oli hyvää tuuria myöskin sään suhteen, sillä meri oli aivan tyyni. Sellaista tapahtuu harvoin.
Niinpä me motoristit uskalsimme merille ja pidemmälle kuin etukäteen ajattelimme.
Saavuimme sitten Klobbuddenille, jossa piti olla Viikinki hauta.
Maisemat olivat kuitenkin kovin jylhät ... mutta niin kauniit.
Kohde on kuitenkin yli 20m korkean pystysuoran kallion päällä, joten jäi sillä kertaa kiipeämättä.
Etsiskelimme rantautumispaikkaa. Seuraava matalampi kohta oli kuitenkin yli 10 korkea pystysuora kallio. Jyrkkää edelleen.
Löysimme tuosta kuitenkin rantautumis paikan veneellemme. Jopa veneen kiinittäminenkin kallioon onnistui meille maakravuille.
Kun tuostakaan ei päässyt mihinkään kiipeämään, niin jäimme tuohon ottamaan aurinkoa, sekä syömään retkieväämme. Kieleke oli meille sopivan kokoinen leiripaikka.
Mikä meidän oli tuossa olessa.
Paussin jälkeen jatkoimme Klobbuddenin kiertämistä, jotta näkisimme olisiko siellä rantautumispaikkaa. Vastaus oli nopeasti tiedossa. Ei ollut tai jos olisikin ollut niin mihin veneen kiinittäisi ?
Tutkimusmatkamme kyllä kannatti, koska avomerenpuolella oli kovin kaunista. Vai mitä mieltä olette?
Tässä olemme paluumatkalla Nikuvikenin venekerholle. Kuljimme nyt Örnholmenin toiselta puolelta missä on kiviä ja kareja. Viisas kulkee leveämmästä väylästä, kuin me.
Örnholmenin oikealta puolelta kuvasta nähtynä.
Ps. Tuo retki oli niin hieno, että se jäi kummittelemaan takaraivoon. Joten palasimme tänne uudestaan hyvällä menestyksellä. Siitä sitten seuraavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti