Tiia melkein leiripaikassa, koska etsimme sellaista vasta.
Leirimme löytyi hieman alempana. Siinä oli tasainen istumapaikka ja taso termospullolle ja mukeille. Kaikkea se luoja keksiikin meidän iloksemme. Muussa tapauksessa tavarat liukuisivat mereen.
Leiri näkymä oikealle.
Näkymä vasemmalle.
Syötyämme uhkasi pilvisyys. Pilvet purjehtivat kuitenkin itä suuntaan meidän iloksemme.
Sitten aterian jälkeen oli aikaa ja tarmoa kiipeillä ja katsella ympäristöön.
Kallionlaelta valui useasta paikasta vettä mereen ylhäältä alas.
Tuli sitten kaivettua kiikari esiin. Emäsalon edustalla oli Merimetsojen saari. Ne tuhoavat ulosteillaan tehokkaasti kaiken kasvuston kotisaareltaan.
Yksinäinen kalastus troolari ajoi kohti Sipoonselkää.
Toiseen suuntaan kulki JL Runeberg vieden turisteja kohti Porvoota.
https://fi.wikipedia.org/wiki/M/S_J._L._Runeberg
Leiripaikan kalliossa kasvoi kaunis ja säännöllisen muotoinen jäkälärengas.
Katselimme myös kaunista auringon kiloa. Tarkoittaa auringonsäteiden heijastusta, jos sana oli outo.
Kun meren käynti ja tuuli vain kasvoivat, niin päätimme tehdä pikku hiljaa lähtöä.
Aallot senkuin vain kasvoivat.
Uimapaikan olemattomuuden näkee tästä. Vaikka silokalliolla on syvyyden edessä hylly, niin tuolta ei pääse ylös, eikä alas ilman köyttä. Mittasuhteet vääristyvät täällä kovasti.
Käsipohjaa ei myöskään kannata uida koska vettä on alla kymmeniä metrejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti