Oban whisky tislaamossa

Aikaisemmin olen vieraillut Irlannissa whiskytehtaalla. Irlantilaiset tekevät whiskynsä toisin kuin täällä Scotlannissa. Ilman whiskyyn tututustumista ei voi Scotlantia ohittaa. Vaikka ei joisi whiskyä, niin tämä on yleis sivistystä ja todella kiinnostavaa katseltavaa sekä siinä on paljon opittavaa.

Niinpä sitten piipahdimme Oban Whisky tehtaaseen katsomaan kuinka täällä tuo valmistus tapahtuu. Tämä oli minun unelmien täyttyminen. Pääsin vihdoinkin oikeaan Scotlantilaiseen Whisky tehtaaseen.
(Ps. meille tuo on tehdas ja heille tislaamo.)


Oban Distillery sijaitsee aivan rannalla ja siksi valmiiseen tuotteeseen tulee meren maku, kuten saarilla valmistettuihin whiskeihin.

Heidän logonsa.

Mitä sitten Whiskyyn tarvitaan : hyvää vettä, ohraa, idätys, turpeella, kuivatus, jauhatus, käyminen, tislaus, vuosien kypsytys tynnyreissä ja lopuksi pullotus.
Ja vasta lopputulos ratkaisee tuliko tuosta hyvää tai ei. Ei siis kovinkaan helppoa hommaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viski

Vanha turvekärry.

Kunnollinen  mallasmylly.

 

 












Sitten itse whiskyn valmistamis prosessiin ...
Tässä on jauhettu maltaat, jotka olivat kehittäneet omaa sokeria idätyksen takia. Ne sekoitetaan veteen ja hiivaan. Jolloin käyminen alkaa.

Astia on tällainen suuri ja puuta. Juuri niin pitääkin ! Koska terästankeissa ei synny samaa makua.

Käymisen lopputulos on lähinnä jonkinlaista olutta ... joka näyttää nyt tältä. Se myöskin tuoksuu oluelta.

Isot puiset käymistynnyrit ovat kahden kerroksen korkuiset.

Nyt oli "oluen" tislauksen vuoro. Tislauslaitteet ovat malliltaan hieman eroavia eri tilaamoissa.
Josta johtuu myös juoman maun muuttuminen. Äkkiseltään luulisi, että on aivan sama millä tislataan, kunhan vain tislataan.
Niinhän ei kuitenkaan ole.

Nyt tuote kulkee jäähdytyksen jälkeen tarkkaamoon. Tuolla tehdään analyysejä. Laite on hyvin kaunis ja suljettu. Sisällä sitä sitten virtaa raaka whiskyä. Nyt virtaavan tuotteen väri on  kirkas.

Kuvassa tislaamo oppaamme, joka puhui onneksi hyvää ymmärrettävää englantia. Scotti aksentilla selostuksesta ei olisi ymmärtänyt juuri mitään.

Tislattu tuote laitetaan tynnyreihin, joiden pitää olla vanhat whiskyn valmistus sääntöjen mukaan.
Tynnyreissä raaka whisky saa värinsä ja pehmeytensä. Väri tummenee vuosien myötä. Kypsyvät niissä jopa kymmeniä vuosia, ennen pullotusta.

Kierroksen lopuksi opas kehui ryhmäämme innokkuudesta ja sanoi, että näin ei yleensä tehdä. Mutta saatte palkinnoksi aktiivisuudesta maistaa kypsymätöntä whiskyä.

Olimme yllätyneitä ja iloisia tuosta harvinaisesta mahdollisuudesta.

Kuvasta huolimatta ... ( johtuu epäedullisista valoista ) oli raaka whiskyn väri kirkas kuin vodkassa. Tuoksu siinä oli todella upea ja monivivahteinen. Maku oli tuoksua vastaava. Mutta jokin kypsytyksestä syntyvä pehmeys siitä puuttui.
En kyllä ikinä olisi uskonut, että se oli lähes juotavaa sellaisenaan ilman kypsytystä.
Jotakin on osattu tehdä täällä super hyvin.

Saimme tietenkin maistaa myös tynnyreissä kypsytettyä whiskyä. Se oli sitten erittäin hyvää ... Ehkä parasta mitä olen koskaan saanut nauttia !

Eipä ihme, kun täällä tehdään kaikki oikein niin kuin pitää ja vanhalla tavalla.

Sitten, kun olimme maistelleet juomamme loppuun, niin seisoimme tyhjät lasit käsissä pohtien minne laittaisimme ne.

Tuolloin oppaamme toi meille kaikille pienen pahvipakkauksen ja sanoi laittakaa lasinne pakkaukseen.

Voitte viedä ne kotiinne muistoksi.

Jälleen kiva lisäyllätys meille.

Sitten hienojen ja valmiiden tuoteiden esittely ...

Yksi huippu tuote.

Ps. Oban Distillery häkellytti minut minut laadullaan. Voiko tuosta enää parantaa tuotetta tai makua enää yhtään ?

Tämä Oban whisky on taatusti lajinsa paras mielestäni !

Pss. Nyt olen todella onnellinen, kun sain nähdä tuolla kaiken ja kokea siellä hieman muita ihmisiä enemmän.

Ihmisillä on omat toiveet ja unelmat kullakin ja tässä on eräs minun sellainen.
Siksi jopa näin pitkä teksti tästä aiheesta.

Obanin McCaig´s Tower "kuningatar"

Teimme jo lähtöä, Obanin McCaig´s Towerista, kun huomasimme paikan kuningattaren. Sen huomaa rennosta kulusta ja siitä että kissan häntä on täysin pystyssä.

"Kutsuimme" sitä luoksemme. (sanatonta viestintää). Kissat ovat tuossa taidossa erinomaisia. McCaig´s Towerin kuningatar tuli välittömästi tutustumaan meihin.

Kissan luottamuksen meihin havaitsi heti. Se antautui silitettäväksi ja rapsutettavaksi. Se heittäytyi jopa selälleen. Mikä on tuiki harvinaista vieraita kohdatessa. Eivät tee yleensä sitä ikinä.

Kissa ilmestyi, kuin taikaiskusta, koska minusta on aina ikävää jättää Lady kissa Helsinkiin. Kun olemme itse jossakin reissussa. Sain paljon lohtua tästä kissasta.
Se oli jotenkin niin samanlainen, kuin Lady. Sillä oli jopa samanlainen paksu ja nukkakarvainen pohjoisen kissan turkki kuin Ladyllä.
Ehkäpä myös kaikilla Viikinki kissojen jälkeläisillä.
Nämä ovat sopeutunut hyvin kylmiin oloihin.
Kuningatar oli myöskin maatiais kissa, kuten Lady. Jonka tunnusmerkkinä on M kirjain kissan otsassa.
Jopa sen nenä on samanvärinen, kuin Ladyllä.

Kuningattarella oli myös kaunis profiili. Paksun sateen ja pakkasen kestävä turkki pintansa alla. Etelän kissojen turkki on tyystin toisenlainen.

Obanin kuningatar omassa elementissään.

Kuka sieltä tulee ?
No se oli tietenkin vaaraton Tiia.

Sitten varpaiden harotusta, mikä on kissolle tyypillistä ... kaikkea kun pitää jumpata ja venytellä.

Ystävien keskellä on lokoinen olo.

Oletteko vielä paikalla tarkistus ... koska unohduin jumppaamaan ?

Mitä nyt ?

Sorry " kuningatar" ... meidän pitää nyt jatkaa matkaa.
Hyvästi kaunis kissa ja ihana matka ystävämme  !

Ps . Tätä kissaa jäi todella ikävä. Olen nähnyt kissoja pitkin maailmaa.
Mutta tässä kissassa oli jotakin niin tuttua ja maagista.

Pss. Sanoisin tuon olleen minulle lohtu kissa.

McCaig´s Tower

Seuraavaksi ajattelimme kiivetä McCaig´s Towerille . Ja niin me teimmekin.
Tiia tornin portilla.

Näköalaa ihailemassa ...

Tuolta näkyy hyvin merelle ja Obanin kaupunkia myös. Sinertävä saari kauimpana on Mull.

Sisä puolelta nähtynä ...McCaig´s Tower.
https://en.wikipedia.org/wiki/McCaig%27s_Tower

Oban motoristi Mekka

Laskeuduimme alas ylämailta junalla ja saavuimme hienosti Obanin rautatieasemalle joka on päätepysäkki. Asema rakennus sijaitsi aivan rannalla sataman vieressä. Sekä samalla on Obanin keskustassa.
Pidin näkemästäni heti. Tässä vilkaisu ylöspäin rantakadulta.

Tuosta viistosti vasemmalle näytti tältä.

Mikä ilahdutti meitä oli valtava moottoripyörien määrä. Niitä tuli ja meni niin kuin Porvoossa parhaillaan.
Obanissa motoristin asiat olivat hyvin. Sillä moottoripyörä parkkeja löytyi helposti ja ne olivat ilmaisia.
Oban oli siis oikea motoristin Mekka.
Maisemat ihania ja kaikki tarpeellinen palvelu oli saatavilla aivan vierestä.
Tänne siis saapuivat Loch Lomondin läpi huristelevat moottoripyöräilijät.

Sitten suoraan Obanin rantakadun merinäkymään. Oli hienoa katsella lokkeja, saapuvia ja lähteviä kalastusveneitä ja laivoja. Siellä tuoksui ihanasti meri ... merilevälevä, kala ja suola.

Pienen kävelyn jälkeen menimme tyypilliseen teehuoneeseen, jossa oli myös "pieni suklaa puoti". Tilasimme kullekin matkakumpanille oman pannullisen teetä. Mansikka, kermavaahto vohvelit ja sen lisäksi suklaa maistiaiset.
Mieleeni juolahti tuolloin eräs lukemani hieno kirja, Pieni suklaapuoti ja DVD elokuva. Joka kertoo kylläkin tosin Ranskasta.
https://en.wikipedia.org/wiki/Chocolat_(novel)

Joka tapauksessa tämä rantakadun teehuone oli hyvä ja meille hetken piristys. Karistimme näin "matkatomut niskastamme" tällä pienellä katkolla, joka piristi meitä ihmeellisesti.

Sitten siirryimme lähistöllä olevalle majapaikallemme Strathnaver Guest Hause.. Ajatuksena oli jättää vain rinkkamme sinne etuajassa talteen. Jotta voisimme jatkaa matkaa ...
Mutta saimmekin huoneemme saman tien. Tämä ilahdutti meitä kovasti. Huoneiden väijymisen sijaan meille jäi lisää aikaa tutustua Obaniin.

Varatut huoneemme olivat ala ja yläkerroksessa joten oletan, että kaikista näkyi meri ikkunasta. En tullut katsoneeksi tuota heti silloin, ja tämä on vain minun oletus.

Kuitenkin eräs alakerran huone. Ei hullumpaa vai mitä. Siistejä huoneita kaikki.

Junalla kohti Obania

Oli aika vaihtaa paikkaa ja niinpä lähdimme aamuvarhain Stirlingin juna-asemalle.
Sen edustalla kasvoivat Viuhkapalmut. Aika erikoinen juttu. Koska täällä Scotlannissa, on aika viileää verrattuna Pohjois-Irlantiin.

Pikku ongelmana ei muovikorttimme toiminut lippuautomaatilla. Saimme ne liput lopultakin virkailijan kautta. Sitten Stirling-Glasgow-Oban junamatkamme alkoi.

Junaliput saatuamme jouduimme kiipeämään tämän heiluvan ja tutisevan sillan ylitse viereiselle laiturille. Heiluva putkiviritelmä ei herättänyt luottamusta, mutta sen yli päästiin.
Sillan alla kulkivat myös sähköveturin johdot. Jos sitten mietitään tätä tilapäistä putkisiltaa, niin se on jokseenkin kokonaan metallia.
Ajelevat myös, pahkanat täällä väärällä puolella ( vasenta puolta ). Joten piti tietenkin ottaa se huomioon.

Nyt matkamme jatkui aavistuksen kohti etelää, vaikka halusimme pohjoiseen. Saavuimme Glasgowiin, jossa jouduimme vaihtamaan junaa. Oli aika hankalaa löytää siellä oikea juna.
Kun kyselimme pariin kertaan asiaa, vastattiin meille "kamalalla" Scotlannin murteella. Emme juuri viisastuneet, koska puheesta ei juuri ymmärrä mitään. Puhe on tietenkin hauskaa, mutta oppimaamme Englantia se ei ole.
Lopulta junamme löytyi. Se on kuvassa oikealla ... Siellä junassa oli sitten todella kummallista löytää oma istumapaikkamme, koska niitä oli useita !  Osa jopa varattu erillisellä lapulla.
Kun juna lähti liikkeelle, niin konduktööri pyysi meitä siirtymään kolme eri kertaa lähemmäksi veruria  ??!
Seuraavan kerran, kun hän tuli kohdalle, niin hän hymyili leveästi meille. Ilmeisesti istuimme vihdoinkin oikealla paikalla.

Pian näkyvät maisemat olivat upeita, merenlahtia, linnoja ja "vuoria" näkyi ja kaikkialla oli todella kaunista. Kasvusto oli rehevää ja villiä, sekä luonnontilassa.Tämä rataosuus oli superhieno elämys kaikella tavalla.
Ajelimme lävitse vihertunnelien. Täällä juna karsii puut radan sivusta. Metsuria ei ole tarvittu töihin. Ei ole paikoitellen yhtään tyhjää ympärillä kuten Suomessa. Rata kierteli ja kaarteli. Se nousi ylös ja alaspäin. Toisin kuin meidän liiankin suorat radat.
Asematkin olivat hauskoja, kuten tämä "Kukkais/ Hippy asema" etc.
                                                                                

Juna pysähtyipidemmäksi aikaa Crianlarich asemalle. Nyt purkautui paljon väkeä rinkkoineen ja polkupyörineen Loch Lomondin kansallispuistoon.
Matkalla sen halki olimme ihailleet maisemien kauneutta. Nähneet vaeltajia, polkupyöräilijöitä ja erityisen paljon moottoripyöriä.
Luonnonpuiston tiet olivat oikeita motororistien unelma teitä.

Nyt meille selvisi miksi konduktööri oli hätistellyt meitä lähemmäksi vetutria. Juna katkaistiin tällä asemalla ja kohti Obania oli jäljellä vain pari vaunua veturin lisäksi.
Syykin on sellainen, että rata on kovin mutkainen ja pelkkää laskua alaspäin.

https://www.lochlomond-trossachs.org/

Nyt kun tuli mainittua Loch Lomond, niin se on paljon muutakin, kuin järvi ja kansallispuisto.
Tintti ja Milou koira seikkailivat myös täällä Scotlannissa.  

Hergen - albumissa, Musta saari.

Tintti ja Milou koira matkustivat tarinan aluksi junalla, kuten me.

Tässä vaiheessa Tintti oli jo vaihtanut vaatteita paikallisemmaksi. Sankari on nyt paremmissa varusteissa.

Tintin ystävä Kapteeni Haddoch siemaili tätä Whiskyä.