tiistai 11. kesäkuuta 2019

Junalla kohti Obania

Oli aika vaihtaa paikkaa ja niinpä lähdimme aamuvarhain Stirlingin juna-asemalle.
Sen edustalla kasvoivat Viuhkapalmut. Aika erikoinen juttu. Koska täällä Scotlannissa, on aika viileää verrattuna Pohjois-Irlantiin.















Pikku ongelmana ei muovikorttimme toiminut lippuautomaatilla. Saimme ne liput lopultakin virkailijan kautta. Sitten Stirling-Glasgow-Oban junamatkamme alkoi.

Junaliput saatuamme jouduimme kiipeämään tämän heiluvan ja tutisevan sillan ylitse viereiselle laiturille. Heiluva putkiviritelmä ei herättänyt luottamusta, mutta sen yli päästiin.
Sillan alla kulkivat myös sähköveturin johdot. Jos sitten mietitään tätä tilapäistä putkisiltaa, niin se on jokseenkin kokonaan metallia.
Ajelevat myös, pahkanat täällä väärällä puolella ( vasenta puolta ). Joten piti tietenkin ottaa se huomioon.




















Nyt matkamme jatkui aavistuksen kohti etelää, vaikka halusimme pohjoiseen. Saavuimme Glasgowiin, jossa jouduimme vaihtamaan junaa. Oli aika hankalaa löytää siellä oikea juna.
Kun kyselimme pariin kertaan asiaa, vastattiin meille "kamalalla" Scotlannin murteella. Emme juuri viisastuneet, koska puheesta ei juuri ymmärrä mitään. Puhe on tietenkin hauskaa, mutta oppimaamme Englantia se ei ole.
Lopulta junamme löytyi. Se on kuvassa oikealla ... Siellä junassa oli sitten todella kummallista löytää oma istumapaikkamme, koska niitä oli useita !  Osa jopa varattu erillisellä lapulla.
Kun juna lähti liikkeelle, niin konduktööri pyysi meitä siirtymään kolme eri kertaa lähemmäksi veruria  ??!
Seuraavan kerran, kun hän tuli kohdalle, niin hän hymyili leveästi meille. Ilmeisesti istuimme vihdoinkin oikealla paikalla.
















Pian näkyvät maisemat olivat upeita, merenlahtia, linnoja ja "vuoria" näkyi ja kaikkialla oli todella kaunista. Kasvusto oli rehevää ja villiä, sekä luonnontilassa.Tämä rataosuus oli superhieno elämys kaikella tavalla.
Ajelimme lävitse vihertunnelien. Täällä juna karsii puut radan sivusta. Metsuria ei ole tarvittu töihin. Ei ole paikoitellen yhtään tyhjää ympärillä kuten Suomessa. Rata kierteli ja kaarteli. Se nousi ylös ja alaspäin. Toisin kuin meidän liiankin suorat radat.
Asematkin olivat hauskoja, kuten tämä "Kukkais/ Hippy asema" etc.
                                                                                
















Juna pysähtyipidemmäksi aikaa Crianlarich asemalle. Nyt purkautui paljon väkeä rinkkoineen ja polkupyörineen Loch Lomondin kansallispuistoon.
Matkalla sen halki olimme ihailleet maisemien kauneutta. Nähneet vaeltajia, polkupyöräilijöitä ja erityisen paljon moottoripyöriä.
Luonnonpuiston tiet olivat oikeita motororistien unelma teitä.

Nyt meille selvisi miksi konduktööri oli hätistellyt meitä lähemmäksi vetutria. Juna katkaistiin tällä asemalla ja kohti Obania oli jäljellä vain pari vaunua veturin lisäksi.
Syykin on sellainen, että rata on kovin mutkainen ja pelkkää laskua alaspäin.


Nyt kun tuli mainittua Loch Lomond, niin se on paljon muutakin, kuin järvi ja kansallispuisto.
Tintti ja Milou koira seikkailivat myös täällä Scotlannissa.  
Hergen - albumissa, Musta saari.


Tintti ja Milou koira matkustivat tarinan aluksi junalla, kuten me.


Tässä vaiheessa Tintti oli jo vaihtanut vaatteita paikallisemmaksi. Sankari on nyt paremmissa varusteissa.

Tintin ystävä Kapteeni Haddoch siemaili tätä Whiskyä.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti