Hän sattui sattumalta majoittumaan meidän kanssamme samaan Hotelliin.
Tämä arkkitehti työskenteli nyt jonkin Eko projektin kanssa. Kierrätyspullo talosta oli kysymys.
Hupaista asiassa oli se, että hän oli käynyt työnsä vuoksi Ruotsissa ja luuli, että Suomi on sama valtio. No eihän meillä toki ole mitään rajaa olemassa juurikaan.
Unohdin mainita, että kyseinen herra istui minun viereeni bussissa tänne tullessa ja kuvitteli minun olevan paikallisia. Vaikka mielestäni Tiia näyttää enemmän paikallis ihmisiltä, kuin minä.
Tiia klooneja oli paljonkin nähtävissä paikallisissa ihmiseltä. Tämä on aika ihmeellistä.
Tiia mainitsi joskus ensikerran tavatessamme tuosta, että häntä luullaan aina Englantilaiseksi.
Tosin minun genetiikka on Englannissa ja Pohjois-Irlannissa todistettu DNA tutkimuksen myötä. Tuota ei voi kaiketi selittää, kuin Viikinki matkoilla.
Koko bussimatkan keskustelin viereeni istuneen arkkitehdin kanssa kahdestaan.
Hän oli älykkö ja ilmeisesti myös useamman kielen hallitsija. Koska hän osasi hyvin ymmärtää minun "kielipuoli" puhettani.
Hauskana kertomuksena, ... minun mainittuani vierailustamme Obanin Whisky tislaamossa.
Sitten kertoi hän, että hänen isänsä on mukana whisky bisneksessä.
Ja kysyi minulta voitko arvata mitä hän siellä tekee ?
En arvannut ... hänen isänsä valmistaa puusta tehtyjä whisky laatikoita ammatikseen. Tuosta heräsikin kysymys. Jos arkitehti oli vanha, niin kuinka vanha on hänen isänsä ?
No tuo oli vain sivu huomautus.
Nyt ruuan jälkeen oli aika lähteä ilta kävelylle Fort Williamiin.
Ensimmäiseksi näimme tämän kyltin ... Ben Nevis on jäähuippuinen vuori vieressämme. Josta blogin edellä mainittu jäätikön tai lumen sulavesi ruuvivoimala saa käyttöenergiansa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Ben_Nevis
Tuosta ajosta on tehty patsas Fort William kävely kadun varrelle.
Se on taiteena tuollainen osakuvaus ja interaktiivinen kohde. Johon sai vapaasti osallistua.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Interaktiivinen_media
https://en.wikipedia.org/wiki/Interactive_media
Niin sanotun kylän keskuskatu oli pyhitettey vain kävelylle.
Paikallinen "pub"
Seinällä nähtyä ...
Tartan House.
Ehkä kiinostavin asia oli Wild Haggis Hunting ...
Sen oli tehnyt minun puolestani Hotel Alexandra.
Olin päättänyt joskus, että se olisi viimeinen ruoka jota söisin ikinä.
Toisin kävi, kun se näytti ja tuoksui hyvältä, niin otin sitä ennakkoluulotomasti lautaselleni.
Ei tuo ollutkaan niin pahaa, kuin olisi luullut pelkkää reseptiä lukiessa.
Mielestäni tuo ei poikennut maksalaatikosta, muuten kuin, että jos valmistettuun maksalaatikkoon sekoittaisi hieman kanamunia hyydykkeeksi ja paistaisi sen uudellen pihviksi, niin oltaisiin aika lähellä Haggista.
Sellaista on ennakkoluulo, että en kylläkään ole mitenkään jäävi tuohon arvioon, koska söin haggista Luxus ravintolassa.
Söin sitä ja jäin henkiin.
Maistan sitä toistekin, jos tilaisuus siihen tulee minulle uudestaan.
https://en.wikipedia.org/wiki/Wild_haggis
https://en.wikipedia.org/wiki/Haggis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti