Katselin edessämme ajavaa DHL rekkaa ja ihmettelin hieman hänen ajolinjaansa. Aavistus oikealle olisi ollut se parempi ajatus. No se siitä ... DHL pääsi tuosta lävitse ilman että olisi rikkonut autonsa.
Pienenä huomautuksuna ... jos olisin edelleen töissä ... "niin sanotussa pilkotussa Postissa" raskassa kuljetuksessa ( kuorma-autot ja rekat ) , niin tuo DHL olisi minun työmaani.
https://fi.wikipedia.org/wiki/DHL
https://en.wikipedia.org/wiki/DHL
Saavuimme Fort Williamiin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Fort_William,_Highland
Päätimme yöpyä matkamme kalleimmassa paikassa ja peräti hienosto Hotelissa.
Hotel Alexandra.
Jätimme tänne laukkumme ja lähdimme välittömästi kävelemään luontopolulle. Itse kaupunki ei meitä kiinnostanut, koska se näytti ennakkoon kovin tylsältä.
Mutta tähän kohteeseen saapumiseen on hyvä syy, jonka näette jatkossa.
Missä siis olemme ? Olemme edelleen läntisessä Scotlannissa ja meren rannalla. Kohdassa jossa läntinen merenranta kohtaa vesiteitse Scotlannin itärannan.
Fort William kohdasta lähtee jokia ja pitkiä Loch järviä nauhana halki Scotlannin. Välillä on kanavia ja sulkuja. Tavallaan tämä järvi ja joki ketju katkaisee koko Scotlannin.
Scotlannissa sana Loch, on Irlannissa Lough ja meillä sana tarkoittaa järveä.
Koska Fort William linna oli täysin olematon tai umpi tylsä, niin lähdimme kävelemään jokivartta kulkevaa luontopolkua pitkin. Nyt tultiikin nopeasti sinne mikä minua ja meitä kiinnostaa eniten, eli villi luonto.
Ensimmäiseksi näimme Kämmekän, joka on Pohjoisen Orkidea. En ala edes arvelemaan sen tarkkaa määritystä. Koska Suomessa tuota ei ehkä ole. Lienee ei myöskään koko Scandinaviassa.
Koska minulla on Pohjolan Kämmekät kirja ja mikään niistä ei vastaa tuota.
https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4mmekk%C3%A4kasvit
Seuraavaksi näimme pienen vuorilta virtaavan joen, jossa oli paljon kaloja nähtävillä. Vesi oli sen verran kirkasta. Korkeimmat tuolla puolella kukkulat/vuoret olivat lumi huippuisia. Tosin jäätä tai lunta oli enää vain minimaalisesti jäljellä tähän vuoden aikaan.
Patikoinnin alkuun oli rakennettu kosteikon ylitse pätkä korotettua tietä. Nyt se näytää aika karulta, mutta varmaankin parin vuoden sisällä tuo on maisemoitunut luonnollisen näköiseksi.
Vanhemmalla osuudella Susanna "vastaanottaa ensimmäisen palkinnon".
Oikeasti tuo on tarkoitettu ratsaille nousua ja hevosten kavioiden puhdista varten.
Välillä jokirantaa oli hyvä vilkaista, koska polku kulki aivan läheltä rantaa. Kasvejakin löytyi uskomattoman paljon katseltavaksi sekä tutkittavaksi.
Paikoitellen ihailimme joen tulvimis voimaa. Tässä kuva esimerkki siitä.
Puut juuripaakkuineen ovat siirtyneet toisaalle.
Saavuimme rantametsästä avoimempaan kohtaan lammashaan kohdalle. Sen takana oli leveä ratapiha-alue monine kiskoineen ja samalla myös meidän vihje tämän Fort William kohteen valinnasta.
Perehdyn tuohon asiaan hieman myöhemmin, vaikka miltei kaikki nuoret tietävät jo kuvasta ... mistä on kysymys.
Kävelemme tuosta eteenpäin ja tulemme kohtaan missä rautatiesilta ylittää joen.
Jatkamme tuosta eteenpäin jokirantaa ja näemme jokeen vitaavan kosken. Se tulee viereisiltä vuorilta. Sen alas virtaamaa uomaa on hyödynnetty ns. ruuvi voimalalla. Hyvin matala rakennelma.
Tästä kohtaa jäätikön tai lumen sulavedet virtaavat vapaasti jokeen. Aivan yhtä hienosti ja vapaasti, kuin muinaisuudessa.
Vain lammashaan kulumisen takia on tuotu kiviä eroosion estämiseksi kosken tälle puolelle..
Muuten tuo kohta on alkuperäis kunnossa.
Kävely retkemme päättyi Old Inverlochy Castleen. Tämä on surkea kohde, mihin ei pidä nähdä vaivaa erikseen. Linna on yksi rauniokasa ja siinä ei ole mitään henkeä tai kiinostavuutta.
Meille tämä oli vain sattumalta tavattu kohde jokirannan tutkimus vaelluksella.
Jonka jälkeen siiryimme paluu matkalle takaisin kohti Fort Williamia ja hotellia.
Paluumatkalla kohti Fort Williamia ja hotellia näin jotakin minulle ihmeellistä "ranta lepikossa" / rannalla olevassa rehevässä metsässä.
Tunnistin kasvin heti Tähtimöksi. Tähtimö on Suomessa kovin yleinen sen eri muodoissan. Se on väriltään aina valkoinen. Nyt näin ensikerran sen vaalen punaisen version.
Sitten jäin ihmettelemään kolmea kummallista seikkaa.
Kasvin kukat ovat kuin Kevättähtimö ( Stellaria holostea ) mutta kukka on väärän värinen.
Sen pitäisi olla väriltään valkoinen.
Toinen tunnistus ongelma oli, että kasvilla oli Suomessa jokseenkin harvinaisen Lehtotähtimö ( Stellaria nemorum ) muotoiset lehdet.
Hyvä havainto mielestäni, koska se jätti minut pohtimaan, että mikä se kasvi on oikeastaan nimeltään ja määrittelyltään. Tarvinee ehkä opiskella hieman lisää.
Koska minulla ei ole Scotlannin kasvikirjaa, niin tämä on minulle niin sanottu "laiskanläksy."
https://en.wikipedia.org/wiki/Stellaria
http://www.luontoportti.com/suomi/?q=t%C3%A4htim%C3%B6
Hotelleihin ei voi yleensä kirjautua ennen 12.00. Kun saavuimme aikaisemmin Fort Williamiin ja Hotelli Alexandraan, niin saimme jättää rinkkamme sinne talteen.
Vasta nyt vaelluksen jälkeen kirjauduimme Hotellin sisälle ja näimme huoneemme ensikerran. Se oli melkoista luxusta tiloiltaan ja varusteiltaan. Siellä oli hieno kylpyhuone ja suuri amme etc.
Oli hienoa lojua ammeesta ja nauttia sen lämmöstä.
Sitten lähdimme alakertaan syömään päivällistä. Kukin söi mitä halusi ja mistä piti itse erikseen ... Tässä luxus hotellissa oli erittäin hyvä ruoka, jos kunkin budjetti kestäisi.
Meillä se kesti, hieman pakosti. Koska tämä oli vain välietappi meille.
Jälkiruoka oli meille yhteinen kaikilla, paitsi että juoma valintana oli kahvi tai tee kunkin oman maun mukaan.. Jos tilaat teetä, niin saat sitä pannullisen. Sellainen on paikallinen tapa.
Kahvia saat vain kupillisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti