Vielä viimeinen ponnistus oli nämä ylös johtavat rappuset. Ne kääntyivät jatkuivat edelleen ylöspäin. Kaiken lisäksi vastassa oli myös ylämäki.
Soitimme lopulta majapaikkamme ovikelloa. Oven avasi joku mies. Hän kertoi, että ei voi ottaa meitä vastaan, koska heille oli tullut Amerikkalaisia sukulaisia ... He olivat lähteneet hänen vaimonsa kanssa ajamaan ja joutuneet kolariin.
Olivat siis sairaalassa ja nyt Capital Guest House oli suljettu tapahtuman johdosta. Tai ainakin meidän osaltamme, kun siellä ei ollut nyt ketään paikan hoitajaa.
Sitten mies sanoi soittavansa meille Taxin ja hankkineensa korvaavan majoituksen.
Taksi saapuikin ja ajoi sinne sun tänne ja ylitti joen, jolloin ihmettelimme, kuinka kauas keskustasta joudumme tuolta.
Lopulta Taxi pysähtyi Ivanhoe Guest House kohdalle.
Siellä meidät vastaanotti lyhytkokoinen nainen joka puhui paljon ja viljeli sanaa Oukki Doukki.
Tuo hokema on meille Suomalaisille tuttu, joten mietin miten se kirjoitetaan. Luullakseni näin Oukey-Dokey.
Omistaja esitteli tietenkin itsensä, mutta me olimme aavistuksen väsyneitä vaeltamisesta ja häkeltyneitä tästä yllätys käänteestä.
Joten nimitimme häntä myöhemmin keskenämme vain nimellä Oukki Doukki, kun emme muuta muistaneet.
Ivanhoe majoitus oli aivan hyvä ja siisti.
Tässä lintu teemainen huone, joka jatkui kaikkalle huoneessa ...
Sitten Guest House nimeen Ivanhoe. Se on tietenkin Sir Walter Scott kirjaan perustuva tarina. Lapsena omistin tämän sarjakuva lehden ja olen lukenut myös kirjan. No tämä oli vain sivu huomautus majapaikkamme nimestä.
Koska tuskin nykynuoret tietävät mistä on kyse. Kun ei ole olemassa nykyistä elokuvaa, kännykkäpeliä tai edes TV sarjaa, etc.
https://en.wikipedia.org/wiki/Ivanhoe
"Oukki Doukin" tarjoama aamupala oli erittäin hyvä. Paljonkin keskivertoa parempi ! Tuosta olimme hyvin kiitollisia. Hän selvästi rakastaa ruokaa ja haluaa tarjota asiakkailleen, vain parasta.
Ihaninta oli hänen freesit marja tarjoilut, kaiken muun hyvän lisäksi.
Joten paljon pisteitä tälle majoitukselle.
Pienen levon ja suihkun jälkeen kerkesimme miettimään, että missä oikein olemme. Nyt meille selvisi, että emme olleetkaan kaukana. Vaan joen ylittävä autosilta oli kaukana ja sitten Taxi kuski joutui kiertelemään yksisuuntaisia teitä pitkin Ivanhoeen.
Toinen mikä oli hyvä, niin Ivanhoen lähistöllä olivat ne isot marketit, joita ei keskikaupungilla ole.
Kolmas mikä ilahdutti, on se että joen ylitse keskustaan ja bussi terminaalle pääsi nopeasti kävellen riippusiltaa pitkin. Siis reppureissaajille erittäin hyvä majoitus paikka.
Nyt ei harmita niin paljon enää paitsi, että emme tiedä hävisimmekö vai voitimme tuossa katastrofissa.
Kukkia joen meidän puolellamme. Punalehtinen on Happomarja, mutta mikä tuo toinen hienosti kulkkiva on ? Se jää minulle laiskanläksyksi toistaiseksi.
Riippusilta.
Olemme ylittämässä tätä heiluvaa ja vaappuvaa siltaa ...
Siltaa oli hauska keikutaa ja sen me teimme marssimalla samaan tahtiin.
Tuosta on eräs legenda joka kertoo näin : Riippusiltaa ylittävä marssiva armeijan osasto sai sillan sortumaan.
Me saimme sillan aika hyvin likkumaan rytmisesti. Se oli meistä kovin hauskaa.
Ivernessin linnan eteen on annettu rakentaa todella kamala pakkilaatikko. Helsinki ei ole sittenkään maailman ainoa idiootti kaupunki. Tuo on ainoa arkkitehtoninen tyylivirhe täällä Invernessissä.
Tarkoitan lausahduksella Helsingin Kauppatorin edustalla olevaa pakkilaatikkoa joka peittää maisemaa ja kirkon. Enson pääkonttori on Helsingin vihatuin rakennus.
Tosin tämä Invernessin elementti tönö ei sovellu ollenkaan muuhun kaupunkiin.
Siis aivan kamala !
Vertailun vuoksi ...
Helsingissä on katastrofi asteen pidemmällä. Ensin purettiin kaunis linnamainen rakennus pois !
Sitten rakennettiin tilalle kurja miljööseen sopimaton pakkilaatikko.
(Tämä kuva on elokuvasta Pelikaani mies.)
Näin oli ennen !
Nyt kärsimme tästä pakkilaatikosta.
(Google map kuva )
Invernesissä kiipesimme ylös linnalle ja otimme kuvan meidän asuin puolen miljööstä. Se on vihreä ja vehreä, sekä myös hyvin eheä kaupunki kokonaisuus.
Tosin jättimarketit olivat siellä, kuin muissakin Euroopan lähiöissä. Ne eivät siltikään rikkoneet yleistä arkitehtuuria ihme kyllä. Rakennuskantakin oli inhimmillisen korkeuksista meidän puolellamme jokea.
Siellä oli puutarha pihoja ja lisäksi supervanhoja taloja etc.
Linnan aidanraossa kasvoi Rantavehnä.
Siinä oli komeammat tähkät, jotka olen koskaan nähnyt.
Kuinka se on sinne joutunut ?
Merelle on tästä kävelymatka. Kuinka se voi noin hyvin, koska kasvi vaatii suolaa voidakseen hyvin. Mistä siis suola olisi tullut tuohon korkealle ylärinteesen. ?
Suomen pahimpana maantiesuolan kylvämis aikana Rantavehnä valtasi kovasti tien vieriä.
Nyt on tietenkin toisin suolan kylvämis määrissä. Kun suolaa ei kylvetä, niin kasvi kaikkosi takaisin meren rannalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti