lauantai 15. kesäkuuta 2019

Culloden taistelukenttä

Syy miksi majoituimme Invernessiin ei johdu kaupungista. Vaan koska sen lähellä on 2 kohdetta, jotka haluamme nähdä.
Ensimmäinen niistä on Cullodenin taistelukenttä.
Ettäkö miksi ?
Ensinäkin se on Scotlannin historian kannalta melko ratkaiseva paikka.
Toinen syy asiaan on Diana Galbaldonin historialliseen pitkään kirjasarjaan perustuva tarina.
Vaikka tarina on sekoitus historiasta ja fiktiosta on kirjojen asiatiedot melko virheettömiä, niin kasvitieetessä, kuin historiassa. Tuollaisesta minä pidän, koska virhetiedot ärsyttävät minua lukijana.
Ei ole ihme, että kirjoista on tehty pitkä TV sarja ja DVD levyjä.
Outlander kirjoja on ilmestynyt jo kahdeksan kappaletta.
Jatkoa tarinalle on kaiketi vielä tulossa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Cullodenin_taistelu
https://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Culloden

Ps . Kirja on hieman kärsinyt, koska se on kiertänyt maailman toiselle laidalle ja sieltä takaisin.
Sen lisäksi Lady hieman jyrsi kirjan kantta. Kissat kun käyttävät pahvia hammasharjanaan.
Tuo oli sellainen pikku nippelitieto niille, joilla ei ole kissaa lemmikkinään.
Joten ymmärtäkää, että kissat eivät tee tätä ilkeyttään. Myös kissat tarvisevat hammasharjaa.
 















Diana Gabaldon kirjat ovat melkoisia tiiliskiviä, joten lukemista niissä riitää, jos siihen ryhtyy.
Itse luin nuo kaikki yhteen putkeen ...  kun sattui olemaan hieman ylimääräistä joutoaikaa.




















Kun pääsimme Cullodenin taistelukentälle, niin kävelimme ensin muistomerkille joka on aika keskellä kenttää.















Sen kyltissä lukee näin.




















Muut meistä pääsivät keveästi kulkemaan, mutta minulla on rinkka selässä ja siinä tietenkin meidän kaikkien retkieväät. Ilman eväitä, kun ei viitsi kukaan vaeltaa.
Vaeltaessa kuluu energiaa ja eväät maistuvat aina taivaallisilta ulkoilmassa. Thermospullo oli tietenkin mukana.
Myöskään ilman teetä ei Englannissa tai Irlannissa voi olla vaeltamassa.
Vaikka kahvi maistuu minulle myös. Tosin vain ainoastaan täällä kaupungeissa ollessamme.















Jokainen Glaani oli taistelurintamassa omalla kohdallaan. Taistelussa kuolleet haudattin sukujen yhteishautoihin.
Heidät oli helppo tunnistaa kentältä, koska kantoivat Glaanien omaa Tartanväriä vaatteissaan.
Tässä kirjojen päähenkilön Cullodenissä taistelleen Fraser suvun yhteishauta.
Etsimme täältä myös kaikkien muiden Scotti sukujen haudat kentältä ... kiviä kyllä riitää.
https://en.wikipedia.org/wiki/Tartan
















Nyt kun tuli itse käytyä Gullodenissä voin todeta, että tuo ei ole mikään taistelukenttä, vaan lähinnä avoin taistelusuo. Aivan kuten meillä Suomessa taisteltiin melkoisissa olosuhteissa vihollisen ylivoimaa vastaan.
Tämä leppoisalta näyttävä kohta, josta näkyy muistomerkki vaikutaa helpolta.
Siitä vain raskaat varusteet yllä rynnimään kohti tornia. Edustalla on heinän sijaan Saraa ja se tietää kosteaa ja vettä. Johon uppoaisit polvia myöten. Kovin harva edes erottaa Heinän Sarasta nykyään.
Kun pääsisit lopulta ylös niin repisit itsesi kauniiseen Piikiherneeseen. Se on kaunis, mutta kavala.
















Tämä kuva näytää kasvin kamaluuden tarkemmin. Kukkivana kaunis, mutta sen sisällä vaanii melkoiset piikit. Parhaiten se näkyy näistä kuivuneista varsista, jotka ovat täynnä piikejä.
Voisi kysellä, että kuka haluaisi hyökätä vaikka kaktus pöheikön lävitse kohti vihollista ?
















Heti puskien takana voi odottaa tällainen ylipääsemätön kohta.















Tai jopa tällainen .. . Itseasiassa kirja kertoo hyvin myös näistä, joten meidän kuvat vain täydentävät kirjaa. Siis niille, jotka ovat sen lukeneet tai aikovat joskus lukea nämä kaikki kirjat.















Jos pääsisit Kanerva kankaalle, niin se on yhtä kumpua ja niiden välissä minisuo. Nyt teidän täytyy kuvitella, että kuinka tuossa on voinut taistella miekoin.
Hyökkäät eteen tai taakse, niin joko kompastut tai kaadut nenällesi. Samoin käy perääntyessä.
Tuollakaan ei voi juosta tai väistellä mitään.
Nyt kyllä vetää hiljaiseksi jo kaiken kuvittelminen. Nöyräksi laittaa Scottien pelkkä sinnikkyyden ajatteleminen.
Luulen, että paikan valikoinnissa oli heille se etu, jolla voisivat taistella selvää ylivoimaa vastaan.















Taistelukentän laidassa oli eräs aikalais´ rakennus. Jos oikein ymmärrsin, niin se oli entisöity Scotlannin museoviranomaisten valvonnassa.
Savupippua ei näy. Joten miten hoidettiin lämmitys ? Tai ruuanlaitto ?
Jos tuo oli savupirtti, niin ei kyllä näy mitään räppänääkään.
















Entä sitten tuo kattomateriaali ?  Pitkin Euroopaa olen nähnyt olkikattoisia taloja sekä Järviruoko/ Kaisla kattoisia taloja.
Mikä mahtaa olla tämän rakennuksen kattomateriaali ?
















Toinen asia minkä olen havainnut lähes kaikissa rauniotaloissa, niin Irlannissa, kuin täällä Scotlannissa on tyypillistä sellainen että rakennuksista on jäljellä yleensä vain tasaiset seinät.
Englantilaiset polttivat rakennuksia ja hajoittivat Scottien aatelislinnat. etc
Sama pahuus tapahtui myös Gromwell aikaan Irlannissa ja sitten oli myöhemmin syynä Amerikkaan muutto. Autioiden talojen raunioita riitää niin täällä, kuin Irlannissa.
Nyt selvisi tämä miksi rauniorakennuksissa ei ole jäljellä päätykolmiota.
Koska se on tehty turve blogeista. Katsokaa siis tätä kuvaa.

Tulipa päätykolmio pohdinnalleni jokin lopullinen selvitys. Olivat siis jotakin lahoavaa materiaalia.

Ps. Jäljelle jäi pohdinta minne savu häipyi talosta.
Suoraanko katon lävitse tai sitten turvekolmion lävitse.

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti