Virvikin evästauko

Ylös päästyämme pidimme alueen korkeimmalla paikalla eväs tauon. Oli jo sen aika, koska aamiainen jäi meiltä jokseenkin väliin.
Aamiainen sisälsi vain kupin kahvia, ennen lähtöä.

Kallion huippu on ollut korkealla Viikinkiaina ja kivikaudella. Nyt pitää keskustella kivikauden merenpinnan tasosta.
Tämä on ollut äkkiseltään merenrannalla Tai jopa saari siihen aikaan. Koska jääkauden jälkeinen maa on noussut melkoisesti tähän päivään mennessä.

Eväs tauon kuitenkin pidimme hieman avoimessa paikassa jyrkänteen reunassa.

Mitä tuolta näkyi ?
Loputonta metsää ...

Pikkupernajan lahti. Sen lähistöllä ja rannoilla  on useita Viikinki hautoja ja  peräti Viikinkilinna.

Tiia retki ja taukopaikallamme.

Aamiaisen syötyämme  katselimme hieman ympärillemme, ennen kuin jatkoimme vaellusmatkaa
Hauska jäkälä ympyrä löytyi täältäkin.

Aivan korkeimmalla huipulla sanoin Tiialle, että nyt tuntuu kivikautiselta ja pitää katsoa ympärillemme tarkemmin ennen kuin poistumme. Se tunne oli kovin vahva.

Hetken tuumittuani kiinitti huomioni kivi, joka ei koostumukseltaan vastanut ympäristön kalliota.
Tuossa istuin tovin mietiskellessä ...

Kunnes äkkiä käännyin ja asetin taakseni kävyn takanani olevaan koloon ...

Selvännäköisen intuitiota ei voita mikään ... !
Pienen jäkälien raaputtelun jälkeen tuli sitten asetettua kaikkiin koloihin kävyt.
Tietääkseni tuosta ei ole mitään mainintaa edes museoviranomaisilla.

Ettäkö mikä tämä on? Se on on kuppi tai uhrikivi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuppikivi

Ps. Tämä sopii helposti seuraavaan kohteeseen, joka on kivikautinen asuinpaikka.

Virvikin luontopolkua ylöspäin

Jos miettii tämän polun helppoutta, niin sanoisin tätä polkua kohtuullisen helpoksi. Ainoastaan nevalta ylöspäin kiivetessä laittoi hieman puuskuttamaan. Osittain se johtui kostean kuumasta ilmasta, koska nyt aurinko alkoi sateen jälkeen äkisti paistamaan kuumasti. Tuli hieman hikinen olo.

Alueella oli rapakivi graniittia, jonka tiedetään jääkauden tuoneen Viipurista saakka tänne.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rapakivi

Rapakivi graniitti rapautuu itsekseen ja hajoaa lopulta nelikulmaiseksi sora kasaksi.

Jääkauden tuomat louhikot olivat huimia, koska niiden väliin jää luolastoja.
Tässä alvejuuren kuihtuneet osat peittävät hyvin tällaisen luolan suuaukon.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4alvejuuri

Laattakivet jättävät myös alleen pienen luolan.

Muinaisissa tarinoissa kerrotaan jättiläisen heittäneen kiviä suutuspäissään hujan hajan.
Siltä täällä kyllä näyttää.

Tämä kelo näyttää aivan puun polvelta.

Puolukkaa, mustikkaa ja juolukkaa ja muita marjoja riitti matka evääksi. Senkuin vain söi  mahansa täyteen ohi kulkiessa.

Virvikin luontopolun neva

Kallio alueellla oli muutamia hienoja jäkälä lajikkeita ja haukka jota seurasimme tovin.
Sieltä luontopolku sitten jatkui suuntana alaspäin.
Alhaalla saavuimme nevan laidalle.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Neva_(suotyyppi)

Tämä on selvästi täysin soistunut järvi.

Se saattaa näyttää kivalta heinäniityltä, Mutta ensivaikutelma on pettävä. Tuonne uppoaa hetkessä.
Heinältä näyttävä kasvi on pullosara.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pullosara

Heinissä on pyöreä varsi, mutta saroissa varsi on kolmikulmainen, tuosta lajit erottaa toisistaan.

Oli kovin vaikeaa saada otettua itseään ja nevaa kuviin, mutta onnistuihan se lopulta uppoamatta kaulaa myöten suohon.

Lisä huomioita tuolta. Kalliorinteessä oli muutama luolan tapainen.

Kivi jonka  päällys näyttää peikon tukalta.
Kyseessä on kallioimarre.
Pula-aikana tuosta tehtiin lakritsia. Koska sen juuri sisältää samaa lakritsi ainetta. Jos kasvia ei tunne, niin on turha syödä jotakin myrkyllista saniaista. Sitäpaitsi täältä et saa kaivaa mitään.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kallioimarre

Joskus on mentä alas päästäkseen ylös päin.

Opastekyltti johdatti meidät ylöspäin.

Ei kuin sitten sinne päin  ...

Virvikin luontopolku

Virvikin ohitse olemme ajaneet usein moottoripyörillä. Kun tiet ovat kivoja sekä mutkaisia niin tulee vain nautittua ajamisesta. Nyt tällä kertaa ajattelimme mennä suoraan Virvikiin. Retken idea oli vilkaista siellä olevaa luontopolkua.
Aamulla satoi ja ennusteen mukaan kirkastuisi vasta kello 12.00.
Kun saavuimme Virvikiin oli aivan pilvistä ja metsä oli märkä. Tuolla kirkastui kunnolla vasta 13.00.
Jätimme kulkupelimme Virvikin kartanon parkkipaikalle ja kävelimme siitä hieman takaisin päin luontopolun alkuun, jossa oli vielä sateen jälkeen märkää ja kosteaa.

Ensi havainto oli vaahteran taimi, joka poikkesi muista pikku taimista, Sen lehdet olivat melkoisen syvä koloiset, verrattuna viereisiin.

Sitten katselimme luonnollista metsää, jossa on aukioita ja puita jotka saavat kaatua vanhuuttaan.
Tuollaista  kaatuneista tulee tikoille ja lahottaja sienille syötävää.

Seuraava havainto oli mäntykukka.
https://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%A4ntykukka
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/mantykukka

Kun lähekkäin kasvavat puut hankaavat toisiaan tuulessa, niin kaarna rikkoutuu ja puut sulautuvat yhteen. Tämä on helpompaa saman lajin kanssa. Nyt kuitenkin nähtiin koivu ja kuusi yhdessä.
Ei siis aivan jokapäiväinen näky. Hylkivät toisiaan normaalisti.

Vaellus jatkui kosteikosta kuivemmille alueille. Näimme siellä sienen tai käävän, mikä tämä sitte olikaan. Se oli pehmeä, kuin sieni, mutta samalla jonkin käävän sorttinen.
Jäi minulle laiskan läksyksi.

Lopulta savuimme kuivien kallioiden ja pitkien jääkauden tekemien uurresoiden alueelle.
Soista virtasi kirkasta vettä alas kosteikko alueille.Tässä sellaisen komea alkupää.

Sen ylitse pääsi helposti pikospuu sillan avulla.

Tiia tällä pikku sillalla.

Heti tuon jälkeen oli hämmästyttävä kivi pystyssä. Kaikkea se jääkausi jättikin jälkeensä.

Klobbudden hauta

Niemen yli kuljettuamme huomasimme  meidän olleen aikaisemmin joissakin paikoissa ja sitten  olemme kulkeneet huomaamatta haudan ohitse noin 5 m päästä. Tuollaisessa maastossa on aika vaikea havainnoida mitään.
Nyt huomasimme "metsän vartian" vahtimassa hautaa.

Yhtään helpompi ei ollut maasto ... Tuollaistenkin yli piti loikkia.

Tiia voisi vaikka upota tuonne. Talvella lumen alla tämä mahtaisi olla vieläkin kavalampi luonnon ansa.

Itse hauta oli vaikea löytää koska se oli osittain uponnut sammaleisiin.

Viikinki haudaksi tuon tunnistaa, koska vainaja haudattiin korkealle kalliolle, josta oli esteetön meri näköala.

Sitä sitten tuli mietittyä tuulen tuiverruksessa. 
Että vainaja varmaankin nautti näistä näkymistä yhtä paljon kuten minä.
Hieno ajatus Viikingeiltä !

Oli todella hieno olla nyt täällä ylhäällä, kun olimme olleet veneellä alhaalla vuonna 2010.miettimässä ylös pääsyä.

Maisemaa  ...

Täältä on tosiaankin 20 metriä pudotus alas kalliolta. Hauta on siis upealla paikalla.

Sitten toiseen tämän huipun hupiin.
Mikä tämä on ?
Väärin tämä ei ole kallio, vaan huipun reunalla roikkuva kivi !

Otetaanpa muutama askel taaksepäin.  Kivi näyttää helpolta kohteelta.

Joopa joo, niin sitä luulisi. Teeppä sama kuin Tiia.

Jos asiaa tarkastelee sivusta saattaa mennä pupu pöksyyn.

Kivi tuntuu pysyvän vain pyhällä hengellä kallion reunalla. On aivan käsittämätöntä, että se pysyy tuossa, eikä tipu 20m alemmaksi mereen.

Tiia kiven päällä.

Toisesta suunnasta kuvattuna.

Täytyy myöntää, että minua hermostutti seisoa tuon kiven päällä. Mieli teki karata heti pois sen päältä.

Paluumatkalla näimme tämän rauhallisemman noppa kiven.

Ps. Melkoinen reissu tämä ... !