Retken saldo ja paluu kotiin

Kirjoittaminen ja Scotlannin matka on nyt tässä. On jopa, itse haikeaa lopettaa tämä tarina. Tuolta löytyi niin monta "Mansikka paikkaa" ( sanonta ).
Joten tämä retki oli meille onnistunut tai ainakin täyttymys.
Kuvia ja tarinoita riittäisi matkasta paljon enempäänkin.

Tässä vielä eräs kaunis portti Edinburghista.

Sitten vielä niin hienosta yksisarvisesta, joka on heidän kansallis eläin. Tämä on miltei  Edinburhin keskustassa.
Näimme täällä yksisarvisia miltei satoja lyhyellä matkallamme.

Pieni kevennys tuosta mystisestä eläimestä ...

Haimme lopuksi ihanasta Ediburgh majoituksesta Capital Guest House rinkkamme. Valmistauduimme sitten kotiin lähtöön.
https://fi.hotels.com/ho378299/capital-guest-house-edinburgh-yhdistynyt-kuningaskunta/

Sitten nautimme vielä ennen Suomeen kotiin paluuta pintin Guinness olutta, Tuo ei ole koskaan Tiian juttu, kun hän on enemmän siiderin ystävä. Tai, jos edes senkään. Hän ei juuri maistele mitään juomaa.
Guinness ei ole mielestänne kovin Scottilaista ...  jos niin luulette ... Itse asiassa ovat aikalailla samaa kansaa tai sukuyhteyttä Irlannin kanssa muinais ajoista saakka.
Joo, että kippis sille.
https://en.wikipedia.org/wiki/Pint

Ostimme viime tuliaiset, kotiin viemiseksi ja hyppäsimme täältä vilkkaasta keskustasta lentokenttä bussiin.

Sitten oli lento ja välilasku Ruotsin Arlandaan. Josta poistumatta transit turva-alueelta jatkoimme lentoamme toisella koneella Suomeen.
Siis ... se halvin lento tapa, joka tuottaa meille Suomalaisille kuljetus ongelmia.
Nyt sitten köyhiä sorsitaan. EU alueen ajatus oli, että ihmiset ja kauppatavarat voisivat siirtyä vapaasti.
Tuo ei toteudu lento matkoilla, jos teet välilaskun. Niin silloin joudut transit alueella uuteen tulli tarkastukseen ! Jos olisin ostanut himoavani Oban Whiskyä, niin se olisi poistettu minulta toisessa tullitarkastuksessa transit/tax free tilassa olessamme.

Köyhät kärsivät välilaskusta ja rikkaat hyötyvät suorasta lennostaan !
Ruotsalaiset saavat meitä paremmat edut tällä Scotlanti visiitiltään. Kävelevät vain kotiin pullolasteineen.
Tätä minä vihaan kovasti, koska jokaisella Euroopan kansalaisella pitäisi olla samat edut.
Tämä ei ole oikein ketään EU kansalaista kohtaan !!!

Luojan kiitos, että en ostanut kallista Oban whiskyä tullessani, koska tullivapaassa Euroopassa, tulli olisi sen vienyt minulta välilennoltani.
Onko tuossa mitään järkeä ! ? ... olla jossakin Eu yhteisössä, koska säännöt eivät ole samat meille kaikille kansalaisille ?!

Miten ihmeessä me voimme käydä Irlannissa tai Englannissa välilaskulla, ja saisimme tuoda  hankkimamme juotavamme tuolta kotiin ?
Vain rikkaat voivat tehdä niin suorilla lennoilla?
Potuttaa kovasti.
Missä on Euroopan kansalais oikeus ja demokratia ?
Joo niin ... asiaa "pisitetään", niin että pullon hintaa tulee lisää Arlandan tax freessä.
Jos sellaista tuotetta edes sieltä löytyy !!? Ei muuten löydy !!!
Melkoista välistä vetämistä !!! Se on vapaan kaupan haittaamista.
Alkaa mietityttää jo Brexit sopimuksen mielekkyys ... ainakin tässä asiassa.
Niin miksi on olemassa tullimuuri Eu maiden välillä ?  Lentokone matkustajien kauppa on melkoinen asia.

Onneksi, en ostanut sattumalta mitään, mutta tämä on vain niin väärin! , Jos mikään on Euroopassa ! En usko, että kukaan viinin, whiskyn valmistaja tai joku muu pitäisi asiasta, saatika ostaja.
Tuo on selvää kaupan rajoittamista !
EU on paikoitellen kupla. Vihaan politikitointia, mutta kansalais oikeuksista pidän.
Tulkoon kansalais vapaus Euroopalaisille.
Tuohon on kuitenkin pitkä ja kivinen tie kuljettavaksi.  

Tulli kysymys on retorinen kaiken kaikkiaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Retorinen_kysymys
https://en.wikipedia.org/wiki/Rhetorical_question

Tämä ei ole mitään politikointia, vaan pelkkää kansalais vapaus ajatusta.
Tehkää jotakin yhteisen Europan hyväksi. Ratsatkaa meidät vaikka "tuhannesti Euroopan sisällä."
Mutta antakaa meidän tuoda kustakin Euroopan valtiosta pienet tuliaisemme, ilman itkua.
Nykyisin ajatus yhteisestä Euroopasta ei kyllä toteudu mitenkään.

Ps. Onneksi me olemme reppureissaajia ja jokainen tietää, että kaikki lisäpaino on aivan liikaa.
Ei yleensä tule tuotua mitään kantamisen vaivan vuoksi, mutta kuitenkin systeemi on kaikkiaan  väärä !

Pss. Nyt ensimmäisen kerran tuli mieleeni Oban whiskyn tuonti. Niin hieno oli tuo tuote siellä tehtaassa käydesämme ja sitä nauttiessani siellä tislaamossa.

Psss. Jälkikirjoitus on lähinnä motoristeille. Odottelitte meiltä tietenkin, jotakin moottoripyörä tarinaa. Mutta, voin mainita että meillä oli Juhlavuosi ja siksi emme ajaneet, tätä niin jo monelle motoristeille ennen tuttua reittiä.
Tämän retken ovat ajaneet jo monet Suomalaiset MC kerhot, aivan saman kaavan mukaan, kuin me kuljimme !
Voin suositella nyt tuota kaikille itse ajoreitin nähtynä. Reitti on selkeä ja kovin kaunista ja hienoa maisemaa ajaa.
Tehkää matka ajonne lähtö samoin ja saman suuntaan, kuin me. Paluupaikka myös samoin, niin retkenne onnistuu. Kaikki on hyvin ajettavaa moottoripyörä tietä siellä.
Itse asiassa netistä löydätte helposti myös joidenkin muiden Mc kerhon tarkemmat ajoreitit samalle tielle.

Pssss: Että silleen kaikki kiva lopuu aikanaan. Tästä reissusta jäi kovin hyvä mieli meille kaikille.

Water of Leith Walkway Edinburgh

Edinburghissa on yksi "Kätketty salaisuus", jota monet eivät ole nähneet tai edes löytäneet. Sen nimi on Water of Leith Walkway.
Miksi sitä ei löydä ?

Ensinäkin joki on piilossa talojen ja takapihojen takana tai umpiaitojen toisella puolella. Joki kulkee syvässä, miltei piilossa olevassa kanjonissa. Sinne löytyy harvoja kulkureittejä.
Jos sitten sellaisen löytääkin, niin se loppuu ikään kuin lyhyeen. Polku kun nousee välillä ylös ja jatkuu sitten jälleen joen toisella puolella.
On siis osattava lukea karttaa ja älytä mistä mennään ja mille puolelle sillan ylitse tai peräti alitse.
Me lähdimme kulkemaan reittiä, jonka alun huomasimme aikaisemmin lähellä Kasvitieteellistä puutarhaa, jo siellä käydessämme.
Itse asiassa minun havainnon mukaan, sinne menevät portaat eivät näyttäneet houkuttelevalta.
Ne näyttivät todella epämääräiseltä. Tämäkin ulkonäkö pitää ihmisiä loitolla, jos eivät näe sattumalta opastekylttiä.
Opastekyltitkin tuppaavat olemaan kovin piilossa.

Mitä tuolla sitten näkee?

Paikoitellen avointa joenrantaniittyä, kukkineen ja hyönteisineen. Tiheitä rantalehtoja, hienoja vanhoja jokivarren rakennuksia, ainakin yksi rantapuisto ja vanhojen myllyjen kaltaista vesiteknologiaa.
Eläimiä, kasveja, kukkia, puita, lintuja sekä vesikasveja ja kaloja. Pieni putouskin siellä on. Joki, kun on kirkas, koska vesi tulee korkeilta nummilta alas ja sieltä tulee myös kaupungin juomavesi.

Istuimme rantapuiston leveälle kivikaiteelle syömään eväitä. Ne muutamat ohikulkevat ihmiset hymyilivät meille ja nyökkäsivät "hyvät päivät". Niin harvinaisia ovat turistit täällä.
Tuossa kaiteella teetä juodessamme ja eväistä nauttiessamme, ilmestyi pieni lauma Mustavariksia syömään.
Saimme sitten seurattua, niiden ruokailua rauhassa ja hiljaisuudessa, keskellä suurta kaupunkia.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mustavaris
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/mustavaris

https://en.wikipedia.org/wiki/Water_of_Leith

Muutamassa paikassa oli joessa kiinostava vesikasvi. En tunne sitä koska meillä ei ehkä ole tuota täällä.

Nyt ympäristösaasteiden puolesta puhujat kuvittelevat, että tämä olisi jokin joen likaantumisen indikaattori.
Turha luulo, koska niiden välistä näkee pohjan kivet aivan helposti. Ja joen oluen väri johtuu tietenkin vain turpeesta. Nummiltahan joen vesi tulee.

Nyt olemme kulkeneet jokivarren pieneen puistoon. Jos tänne osuisi kaupungista, niin ainakin tämä pieni, mutta avoin kohta houkuttelisi puistoon. Jopa sinne johtavat portaat ovat sen näköiset, että herättävät luottamusta. 

Tässä puistossa söimme ne eväät, josta sitten jatkoimme kulkua jokirannassa. Jolloin päädyimme umpitiehen. Tuohon ei auttanut, kuin pieni paluumatka, josta oli helppo valita toinen polku. Jolloin joenranta vaellus jatkui edelleen meille.

Ps. Ehkä joku jo havaitsi puistossa olevan kolme eri tietä. Meitä ei tämä harhaan kulkeminen haitannut yhtään, koska näimme myös tässä välissä oikean joen rannan. Sitähän tulimme tänne katsomaan.  

Joki oli paikoitellen jopa näin rauhallinen, Sitten se kuohui villisti välillä kiviesteiden ylitse sekä pienen putouksen ylitse. 

Nyt saavuimme St Bernard´s Well. Tämä on mineraali vesilähde, tai kaivo miten asiaa haluaakin ajatella.

https://www.edinburghguide.com/venue/stbernardswell 

Kaivolla on pieni temppeli jossa on patsas ... 

Kun ei haluta, että kukaan ei myllää ympäristöä, jotta lähdevesi ei sekaantuisi, niin keinot ovat järeät ... että, äläpä kiipeile tuolla. 

Jatkoimme jokivarren vaellusta edelleen. Nyt näimme jotakin, joka antoi perspektiiviä mittasuhteille. Puiden takana häämötti Dean Bridge. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Dean_Bridge 

Silta on arkitehtonisesti kaunis ja monikaarinen, mutta sitä on vaikea kuvata täältä alhaalta.

Tässä se ylittää joen. Sen yksi pilari on melkein joen rannassa kiinni.  

Ehkä tämä kuva, heti sillan alitettuamme ... kuvaa sen kauneutta hyvin. Ennen vanhaan osattiin rakentaa hyvin. Silta toimii edelleen ilman ongelmia. Toisin on nyt betoniaikana.
Ovat tuohon nähden kertakäyttö siltoja.

Dean Bridgen alitettuamme polusta tuli tie. Katselimme sillan suuntaan ja näimme rakennuksen kyltin jossa luki Miller Row.
Ei tuo ollut mikään mylly, mutta seurava olikin ...

Lähistöllä oli oikea myllyrakennus. Tuosta kuvasta näkee minne vesi ohjataan talon alitse.

Heti myllyn jälkeen avautui näkymä Dean Villageen. Siis vanhaan kylään, jonka on Edinburghin kaupunki ympäröinyt myöhemmin. Nuo ylemmät uudemmat talot ovat tiukkana esteenä löytää tätä vanhaa kylää.

Samalla se on normaali kaupungin taso, joten tätäkään kylää ei löydy helpolla. Vain kuin sattumalta ilman etukäteistä tietoa ja karttaa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Dean_Village

Dean Villagen ensimmäisiä vanhoja taloja ...  

Jatkoimme edelleen jokivartta ja nyt näimme Dean Villagessa hienon MG auton ja lisää kaunita taloja. Äkkiseltään auton tunnistin, koska niitä oli 60-70 luvulla melko moniakin ... ainakin Herttoniemen suunalla. 

Tässä toisessa kuvassa jo näkeekin, että peräpää on aika oudon näköinen. Se laittoi miettimään jo enemmän ... 

Muuten niin kauniisen autoon oli laitettu viistoperä. Juuri tuollaista en sitten ollut aikaisemmin nähnyt. Selvä oli että se on MG, kun siinä on sen tuttu punainen merkki keulassa.

https://en.wikipedia.org/wiki/MG_Cars 

Tuo on tarkalleen MGB/GT.

https://en.wikipedia.org/wiki/MG_MGB

Minusta tuo viistoperä ei kyllä sovi klassisen keulan kanssa yhteen. Joku voi olla erimieltäkin asiasta. Mutta havainto oli kuitenkin hauska.

Seuravaksi näimme taas joen, tämän kauniin portin takaa. Olemme nyt hieman ylempänä joesta.

Olemme edelleen Dean Villagessa. Täällä on paljonkin hienoja vanhoja rakennuksia. Esimerkiksi nämä perinteelliset keltaiset talot.

Sitten heti tästä katsottuna oikealle on Well Court.

https://ewh.org.uk/iconic-buildings-and-monuments/well-court/

Water of Leith Walkway jatkuu joen yli kävelysiltaa pitkin vasemmalta. Sieltä reitti jatkuu kukkuloille. Toisen suuntaan se taas kulkee mereen asti. Olisipa meillä ollut aikaa kävellä koko reitti, mutta lomamme alkoi olla lopuillaan.

Ja meidän piti nousta tästä "rotkosta" ylös nokiseen ja hälyiseen keskustaan.
Sääli, koska täällä jokivarressa oli hiljaista, kaunista ja rauhallista. Selvää luontoihmisen " sielun hoitoa." Niin se mieli voi levätä keskellä kaupunkiakin.

Edinburghia lähemmin

Edinburghia hieman tarkemmin, koska lomamme lähestyi loppuaan. Itse en kaupunkeja arvosta kovin pitkälle, kun asun Helsingissä. Pidän enemmän puhtaasta luonnosta, hiljaisuudesta ja paikoista ilman ihmisiä.
Ammattini puolesta olen vilkas ja puhelias, mutta toinen puoleni kaipaa metsiä merenrantaa, kalliota, ja yksinäisiä vuoria. Siis täysin ihmisistä ja kulttuureista vapaaita alueita.
Määrittelynä minä olisin sosiaalinen erakko. Toisin sanoen juttelen paljon, kun nähdään, mutta katoan urbaani maisemasta heti kun siihen kykenen.

Siirytään sitten Edinburgh nähtävyyksiin. Siitä kertoo " kaupunkilais minä".
Nyt perehdyn arkkitehtuuriin. Vanhaan sellaisen, koska nykyisyys ei kyllä juuri minua ilahduta. Tosin on olemassa myöskin upeita uudis rakennuksia jotka minua ilahduttavat.
Kirjailija talo, jonka Tiia halusi nähdä. Tuolla on nähtävillä  esimerkiksi Robert Louis Stevenson alkuperäis käsikirjoitukset.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aarresaari
https://en.wikipedia.org/wiki/Treasure_Island

Tiia kuvassa ...

Tässä tämä talon kyltti.
Kuitenkin, koska en omaa mitään henkilö kulttia, niin en välitä juuri nähdä tuosta mitään.
Vaikka Aarresaari kirja on minun ehdototon lempi kirjalisuutta.

 Ps. Kun itsellä on yli tuhannen kirjojen kokoelma, niin miksi minulla ei ole olemassa mitään henkiö kulttia ?
"Rakastan", kirjoja, ja lukemista,  sekä tietokirjallisuutta äärettömasti. Kaikesta puuttuu kuiten jokin fani ajatus. Kirjat puhukoon puolestaan.
Veikkaan, että kirjailijat ajattelevat samoin. 
Jollei kirjailia itse ole egoisti.

Lähistöllä näimme myös tämän, mutta emme tiedä mihin aiheesen tai tapahtumaan se kuuluu.

Oli hupaista katsella vanhaa asemakaavaa ja kuinka epätoivoisille tonteille on tehty taloja.

Pienen talon lisäksi ei tontille mahdu mitään muuta.

Nämä kahden risteävän tienhaaraan rakennetut talot ovat todella hupaisia. Kapean kolmion malliset talot ovat asuinmukavuuden kannalta aivan epätoivoisia.
Mutta hauskan näköisiä.

Edinburghin Victoria Street oli hieno nähtävyys. Alhaalla on värikkäitä taloja, nokisten talojen keskellä. Näiden värikkäiden talojen katolla kulkee pengerkatu ...
Tässä on pengerkadun alkupäätä.

Tässä toinen otos.

Nokisia taloja ja iloista värikkyyttä.

Eräässä porttikongissa oli molemmilla puolilla tällainen lohikäärme. Kyllä muuten tylsästä kaupungista voi löytää jotakin hauskaa katseltavaa.

Swanston

Pakkasimme aamulla retkieväät  minun rinkkaan ja lähdimme Swanstoniin, joka on Edinburghin kehätien ulkopuolella. Siellä on hienot vapaat vaellus kukkulat. Niiltä kukkoloilta tulee muunmuuassa Edinburghin juomavesi. Bussi vei meidät vain kehätien viereen.
Sen alitse kulki kävelytunneli, josta aloitimme patikoinnin.
Saavuimme ensin Swantonin Farmille, jonka vieressä on Swanston Willage. Tässä me hetkisen emmimme minne suuntaan meidän pitää lähteä. Patikointi polkuja, kun oli niin monia.

 Tuolla ei ollut juuri mitään kylttejä, paitsi tämä ...

Lähdimme seuraamaan tätä polkua, koska se näyttäisi vievän nopeammin kukkuloille tai ainakin  parempaan suuntaan.

Nyt olemme jo "paremmilla vesillä". Ympäristö alkaa vaikuttamaan  jo mielenkiintoiselta.

Reitti valintamme ei aivan onnistunut, mutta näimme iloksi vapaina olevia Lampaita.

Reitti meni kuitenkin lopulta oikeaan paikkaan, mutta hieman turhaan kiertäen.
Allenmuir Hill kuvassa, jonne me päätimme kavuta ... sinne pääsisi helpoten kiipeämään vasenta reunaa pitkin.

Suuntasimme kulkumme sinne, se oli aika raskas reitti. Jalat alkoivat olemaan kuin lyijyä. Vanhasta sanonnasta tuli totista totta.
Aluksi oli tällainen pieni polku jota pitkin nousimme hitaasti ylöspäin.

Polku päättyi aidan reunaan josta kännyimme kulkemaan aidan vierustaa oikealle ylöspäin. Rinne vain jyrkkeni ylöspäin mennessä.
Voi sitten miettiä, kuka on jaksanut tehdä tuon aidan. Kova homma siinäkin.

Kun olemme nummilla ja kukkuloilla jo vaeltaneet Scotlannissa , niin olette ihmetelleet ehkä mitä ihmettä täältä haemme ? Tulimme tänne etsimään Ylämaan karjaa, joita tiedämme Swanstonin farmilla olevan. Halusimme niistä kuvia, koska olemme Scotlannissa.
Karjan etsiminen on vain vaikeaa, koska ne vaeltavat vapaasti lähes mihin huvitaa, miltei Poron lailla tuntureissa vapaana.

Siksi siirryn kronologisesti kuvissa hieman etenpäin. Näin voin hypätä selittämään seuraavaa asiaa.
https://fi.wiktionary.org/wiki/kronologia

Allenmuir Hill huipulta näimme Ylämaankarjaa, joita halusimme kuvata.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yl%C3%A4maankarja
https://en.wikipedia.org/wiki/Highland_cattle

Ottamastamme kuvasta Allenmuir Hill huipulta alas laaksoon, voimme havaita muutamia seikkoja  ...  Haaremiaan vahtiva härkä on vasemmalla ja naaraat ovat jokseenkin oikealla.
Ylämaan karja oli laaksossa syömässä mehevää ruohoa tai mitä liene ne syövätkin.
Mietimme, että tien suunnasta saisimme hyvät kuvat. Koska siinä on karjan edessä Piikkiherne pensaita näkö esteenä.
Olisimme silloin hyvässä kätkössä ja suojassa pensaiden takana.
Sinne ei hyökkäisi yksikään järjellinen eläin. Niin karmeita ovat Piikihernepensaat piikeineen.
Siis ne olisivat aika luonnollinen suoja meille.

Lopulta olimme pensaiden takana, myös siksi jotta karja tottuisi meidän tuoksuun. Istuimme sinne turvaan ja nautimme siellä ensin hyvät retkieväämme. Silloin oli jo oikeasti eväiden aika.
Tee, jota yleensä täällä nautimme oli taivaallista ja eväätkin vaelluksen jälkeen maistuivat hyvältä. Jostakin syystä täällä ei pahemmin kahvia kaipaa. Johtuisiko tuo ilmastosta ?

Sitten pieni huomio, kun olimme alhaalta. Pääsimme nyt näin lähelle Ylämankarjaa.
Jos Tiia kulki sinnepäin, niin karja kulki yhtä kauaksi meistä. Pitivät yllä aina samaa turva etäisyyttä koko ajan.
Ei siis mitään mahdollisuuta ottaa kuvia, paitsi Piikkiherneiden takaa väijymällä. 

Eväiden syönnin jälkeen pääsimme hiipimään jo näin lähelle. Tuoksumme eivät kaiketi ei edustanut enää karjalle vaaraa.

Lopulta kuvat ovat, jopa näin hyvät.
Koska emme tunne noiden eläinten käytöstä ja emme myöskään voi kuvitella, mikä olisi niiden reaktio meihin.
Niin hidas eteneminen kannatti ilmeisesti.
Saimme näinkin hyvät kuvat aikaiseksi. 
Joten tämä retki sai täyttymyksensä aikaan. Juuri tätä olimme sieltä hakemassa.
 

Istuimme tovin Allenmuir Hill huipulla nauttimassa vain pelkästään näköaloista. Kukkula alue kaikkiaan on niin iso, että täällä menisi kepoisasti viikko, jos haluaisi kaikkea tutkia.
Aika on täällä hupaa jo lopulta meidän piti miettiä paluuta.

Ajattelimme laskeutua kukkuloiden välisestä kanjonista alas. Ja niin teimmekin.
Kun tuossa ei ole mitään polkua, vaan jyrkkä alaspäin viettävä rinne. Rinteessä oli laskeutuminen todella rankkaa.
Reittimme vieressä on valtava kivivyöry, jonne ei tietenkään ole mitään asiaa.
Ylös nouseminen on paljon, paljon helpompaa, kuin alas meno. Tiian olikin pakko jäädä lepäämään rinteen puoliväliin. Oikea päätös häneltä huilata hetken. Niin pitääkin tehdä, jos ei vain jaksa hetkeen. Tuo oli hyvä päätös häneltä.
On aivan turha "vetää itseään piippuun." Sen verran rankka oli tuo meidän oikoreitti.

Täytyy myöntää, että tämä oli jopa minullekin rankkaa.
Yläspäin mennessä oli lyijyjalat ja alaspäin mennessä lähinnä puujalat, koska joka askeleelta piti jännittää nilkkoja ja pohkeita ja samalla pitää yllä tasapainoa.
Eteneminen kävi askel askeleelta alaspäin.

"Hetken tuska" kannatti, koska reitti oikaisi melko paljon ... Ja lopulta olimme samaisella "Lammas tiellä", jota pitkin tulimme tänne tietämättömyyttämme hieman kiertäen.
Kun olimme ylhäältä, niin saimme paremman käsityksen suunnista.
Näin osasimme tehdä paluumatkan jo paljon fiksummin.
Alas päästyämme erkanimme pikku kinttupolulle oikealle, kurvan keskikohdalta. Tämä kinttupolku veisi meidät suorempaa reittiä kohti Swanston Farm.
Tästä kuvan kohdasta taivaanrannassa näkyy hyvin Arhur`s Seat ja sen takana meri.
Kuva siksi, että tästä näkee jyrkänteen ja huipun korkeus eron helposti. Näin on helpompi hahmotella ajatelmia. Kaupungista ei voi ottaa tällaista kuvaa mistään.

Ps. Kuvan etäisyys valehtelee kovasti. Voin kertoa, että tänne on pitkä matka. Kaukaiset vuoret, kun tuntuvat olevan lähellä. Tämä harha johtuu niiden suuresta koosta, jolle ei ole verrokkia ympäristössä.

 
Kinttupolku oli paljon kauniimpi, kuin tuo aikaisemmin kulkemamme traktoriura tänne tullessamme. Polun varrella oli valtavasti kavillisuutta ja siitähän minä pidän.
Siellä riitti tutkittavaa kovasti minulle. Polulla on jo paljon pirteämpi ja tovin huilanut Tiia.
Hän kyllä pitää meidän retkistä yhtä paljon kuin me muut rankoista retkistämme.
Se on hänen hienoin puolensa. Monipuolisuus on kunniassa.

Meidän mottomme, on että jos on jonnekin tultu, niin heräämme aamunkoittessa ja koetamme nähdä aivan kaiken. Hoteliin emme jää koskaan makaamaan. Liikumme ja kuljemme aivan äärirajoilla.
Tuo tarkoittaa, että vasta kotona on aikaa huilata.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tunnuslause
https://en.wikipedia.org/wiki/Motto

Vielä paluumatkasta asiaa. Olemme jo polulla jota pitkin tänne olisi myös parempi saapua. Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Mainitsin Allenmuir Hill kivivyöryistä. Ne näkyvät hyvin tästä kuvasta vaaleina vanoina.
Niitä pitkin ei kannata kulkea, koska voivat lähteä liikkeelle uudestaan pienimmästäkin tönäisystä.
Tämä polku oli paljon kauniimpi. No senhän näkee jo heti kuvastakin.

Matkan varrella oli myöskin ontto puu. Kaksi eri kameraa antavat aika eri tasoiset kuvat. Kuitenkin valo ja varjo vaihtelevat täällä hyvin nopeasti.
Siksi myös värit vaihtelevat melkoisesti. Vaikka ottaisi kaikki kuvat samalla kameralla. Sanoisin, että tuohon pitää vain sopeutua, koska olemme Scotlannissa.
Sellaista täällä on.

Vaikka tuo puu on katkennut ja on lähes ontto, niin puu voi edelleen hyvin. Sen latva näyttää kasvavan aivan normaalisti. Aivan kuin ei olisi mitään koskaan tapahtunut.

Tämän Swanston vaelluksen loppu häämöttää ja saavumme kohta alas Swanston farmille. Jonka jälkeen menemme syömään ja nautimme sitten lopuksi majoituksemme suihkusta ja pehmeistä sängyistä. 
Näin katosi taas yksi päivä matkastamme. Täällä oli kyllä kivaa ja rauhoittavan rauhallista verrattuna kaupungin hulinoihin.